"Kerhossa oli kivaa se yks pottujuttu ja värien oppiminen. Numeroiden lasku oli myös kivaa. Sen osasin aivan hyvin. En tiedä, oliko mikään ikävää.
Kotona huomasi, kun tultiin esikoulun jälkeen kyselemään aikuiselta numeroita ja värejä englanniksi, kun lapsi ei muistanut enää kaikkia, mutta uteliaisuus oli herätetty. Ulkomaalaista ystävää eskarilainen odotti innokkaasti kylään, että saisi sanottua jotain hänelle. Tosin kotonakin oltiin jo yksittäisiä sanoja opeteltu, kuten "welcome" ja "thank you"."

"Vaikka joskus vastaus kysymykseen "Mitäs opit enkun
kerhossa?" olikin "En palijo mittään", kuitenkin käytännössä olemme huomanneet,
että paljon sanoja on tarttunut takkiin ja hassun hauskoista peleistä on poika
pitänyt kovasti."

"Aluksi lapsemme valitti, että kun se Sally puhuu vain
enkkua, mutta parin kerran jälkeen kommentti oli, että kuiskasin kaverille, kun
se ei heti tajunnut ja sitten se Polly-papukaija kuiskasi muillekin sen yhen
sanan. Hauskinta oli kun se Polly oli aina alussa piilossa ja kun Sally kysy
"Where's Polly" aina me löydettiin."

"Hyvä, että aina sama kiva ope. Ainut ikävä, että joskus joku ei anna muille rauhaa kun tehdään mukavaa puuhatehtävää lopussa. Numerot on lapselle jääneet hyvin mieleen, samoin "Head, shoulders"- laulu. "

"Pelkkää positiivista sanottavaa meidän perheestä! Tila oli vain tytön mielestä vähän ahdas. Mukavinta, että kieli tulee leikin varjolla, eikä haittaa, vaikkei kaikkia esille tulleita sanoja muista, vaan kieli tulee tutuksi hauskalla tavalla. Kiitos, Sally!"